Dina aloitti lokakuussa hajukurssin ja jo muutaman harjoituskerran jälkeen neiti osasi etsiä vaniljateeltä tuoksuvan purkin ja ilmaista löydöksensä maahan menemällä. Upeaa! Nyt olemme jatkokurssilla, jossa tuoksua on laimennettu todella paljon (ihmisnenä ei juuri meinaa enää haistaa mitään...) ja mukaan otettu lisää erinäisiä häiriöhajuja. Vaan hyvin on vaniljatee löytynyt edelleen

"Nuuh nuuh, jossain täällä se vaniljatee tuoksuu..."

"Tämä se on. Jep, selvä tapaus! Ja eikun herkkuja meitsille!"