Sunnuntaina pistäydyimme Munkkiniemessä mätsärissä (Harjavallan näyttelyä silmällä pitäen) muistelemassa, että miltä se kehässä pyöriminen ja tuomarin kopelointi tuntuivatkaan. Nooh, eivät kovin kivoilta. Ilmeikäs koiramme antoi kyllä varsin selvästi jokaisella eleellään ja ilmeellään ymmärtää, että ennemmin söisi vaikka pieniä kiviä kuin olisi mokomassa paikassa notkumassa. Ja kaikkein kamalinta oli, kun tuomari tutki haisevilla sormillaan hampaita. Ties kuinka monen suita oli ennen sitä jo kaivellut, yök!  

Niin, arvaahan sen, ettei tällä asenteella kovin paljoa mainetta ja kunniaa meidän Dinalle herunut. Kauniiksi ja hyvin pidetyksi kehui kuitenkin ja sininen nauha saatiin kotiinviemisinä ;).  Ei siis auttanut, että oli tassut ja korvatkin nyt NIIN siistitty. Yleensähän Dina on varsin luomu-kunnossa ;) Täytyy varmaankin mennä vielä johonkin mätsäriin ennen näyttelyä ja pyytää kaikkia (joita kehtaa) vähän kopeloimaan neitiämme, ettei se tuntuisi sitten niin kauhealta näyttelyssä. Mutta ei taida olla menestystä muutenkaan luvassa, kun karvatkin ovat vähän kortilla...

Liisan ottama kuva :). Ei uskoisi, että viime kertaisen turkinvaihdon jälkeen, joka oli hyvin totaalinen, neiti oli pitkään aivan kullanruskea! Nyt ollaan taas niin mustaa, niin mustaa :D.

PS. Ihana kuulla, että jotkut urheat ovat jaksaneet käydä blogia kurkkimassa pitkän hiljaiselonkin aikana :D