Dina sai noin viikko sitten punkkimyrkyn niskaansa. Laitoimme tänä vuonna Bayvantic-mömmöä, koska Expotista neiti meni viime vuonna aina aineenlaiton jälkeen vähän vetämättömäksi. Ja päätös tuntuukin olleen hyvä: mitään sivuoireita ei nyt tullut. Toivottavasti on myös yhtä tehokasta. Täällä kun niitä punkkeja valitettavan paljon riittää... Perusteellinen shampookylvetys tehtiin edellisenä iltana ja neidin turkista tulikin pesun myötä todella ilmava, oikea "tuuliturkki".

Olemme ruvenneet laittamaan myös hieman valkosipulijauhetta Dinan ruuan sekaan. Saattaa kuuleman mukaan osaltaan auttaa ötököitä pysymään loitolla. Neitomme hengitys ei onneksi ole kuitenkaan ruvennut lainkaan haiskahtamaan - toisin kuin meillä ihmisillä, jotka lappaamme jauhetta ruokaan myös . 

Helatorstain aikaansaama pitkä viikonloppu vietettiin maalla ja voi että meillä oli onnellinen koira . Jos onnesta voi haljeta, niin nyt se oli ainakin tosi lähellä. Talon ympäri juostiin kylki maata viistäen, lentopalloa pelattiin, riekuttiin muuten vain ja tietysti leikittiin SITÄ eli 10 tikkua laudalla . Yli puolen vuoden piiiitkä odotus palkittiin vihdoin viimein! Sattumoisin mökillä, siellä pienen pienellä kirkonkylällä olisi ollut Match Showkin, mutta eihän meillä onnettomilla ollut rokotustodistusta mukana, äääh. Niinpä oli tyytyminen pelkkään torikierrokseen. No, Dina taisi huokaista helpotuksesta. Pääsipähän nopeammin takaisin mökille leikkimään, eikä tarvinnut siellä helteisellä kentällä tuskastua...

Dina pääsi pari viikkoa sitten kokeilemaan hoidossa olemistakin, kun me muut pistäydyimme Italiassa pizzalla . Vaan kivaahan se oli tainnut vain olla, kun oli tuttu, ihana Kati-hoitaja ja Chipa-kaveri! Ikävä viuhahti kuulemma mielessä vain silloin tällöin, pienen ohikiitävän hetken. Hieno juttu. Suurkiitokset vielä Katille ja Chipalle .

Tässä lopuksi leidimme hienostunut tapa ilmaista, ettei ole kovin kohteliasta kuvata silloin, kun toinen yrittää nukkua...